Evanin vierailu (tyypejjj)

Naaru: no se on vähä silleen... *demostroi käsillään vaakaa* en mä tiiä... *nyökyttää ja katselee sitä miettien* jjjep... ikävä, joo... olinhan mä vihane sen juttelun jälkee mikä me käytii sillon kerran ennenku sä katosit, mut sit se oli varmaa vaa ikävää ja silleen...

Evangeline: mmhm... *nyökyttää hitaasti sen demostroinnille ja näpertää hiuksiaan varovasti* mmh... tottakai olit vihainen... sinulla, Tirolilla ja Minulla on kaikilla ollut täysi oikeus olla vihainen, minä... käyttäydyin todella itsekkäästi ja lapsellisesti, typerästi... olen kiitollinen siitä että kukaan edes puhuu minulle kaiken tämän jälkeen... *nyökyttää uudestaan ja katsoo sitä arasti* on vaikeaa uskoa että kukaan on kaivannut minua...

Naaru: jaa... no kuis nyt nii? *rypistää kulmiaan ja heristää sille sormeaan* ja muistakki et ei mitää angstijuttuu, mä en haluu nähä surullista naamaa...

Evangeline: no tiedäthän sinäkin varmasti miten pahan olon minä Minulle ja Tirolille aiheutin... ja sinutkin sain vihaiseksi ja varmasti pettyneeksi myös... tottakai sellaisen jälkeen on vaikeaa uskoa että kukaan kaipaisi sellaisten juttujen aiheuttajaa... *hymyilee arasti vilkaistessaan sitä* sen takia minä olen jo tästä kaikesta niin kiitollinen, haluan niin paljon sovittaa tekoni... aikaa se tulee viemään, mutta minä olen valmis... *katsoo sen sormea ja hihittää ihan varovasti ja hiljaa* mmh... selvä... Naaru, minä mietin... voisimmeko... mekin nähdä useammin...? *katsoo sitä arasti*

Naaru: no en mä kyl tiiä. *kohauttaa olkaansa ja katsoo sitä miettien, pudistaa päätään* no en mä oikeen tiiä tost...

Evangeline: mmhm, ymmärrän kyllä hyvin jos et halua nähdä... *nyökyttää hitaasti ja varovasti* haluaisin vain... niin, puhua sinullekin, selvittää asioita kanssasi... mutta jos sinusta tuntuu ettet tahdo tai että se on turhaa, en minä voi pakottaakaan... *nyökyttää hitaasti uudestaan* ja... ei se varmaan ainakaan tällä hetkellä kiinnosta jo senkään takia jos on ero juuri tullut... mutta jos muutat mieltäsi niin... olen valmis... *nyökyttää varovasti*

Naaru: hei hei, hei... sä puhut iha liikaa... *rypistää kulmiaan ja hieroo otsaansa kämmenellään* kato ku mulla on vielä fiiliksii sua kohtaan, ja sä meet tämmösellä kaverimeiningillä, ni en mä kato pysty. *vetää suunsa viivaksi ja nyökyttää vakavana*

Evangeline: a-ai... anteeksi, taisin mennä asioitten edelle tosiaan... anteeksi... *hengähtää syvään ja katsoo sitä arasti* sinulla... minä... en tiennyt... että sinulla on... minua kohtaan...? *katsoo sitä edelleen arkana ja näpertää hiuksiaan* en voi väittää että... en ajattelisi samoin...

Naaru: ...ai et vai? Mä luulin et tiesit... *katsoo sitä pitkään miettien ja rapsuttaa sitten leukaansa ja katsoo seinään* aijaa...?

Evangeline: ky-kyllä Tirol jotain sanoi... ei kun... anteeksi, yritän ajatella selkeästi... *hengähtää hiljaa ääni tärähtäen ja naurahtaa pehmeästi ja arasti* n-niin tosiaan, sanoihan hän... että olisit yhä ihastunut minuun... *nyökyttää varovasti ja koskettelee hiuksiaan* niin... minä... sinä olet minulle edelleen erityinen omalla tavallasi...

Naaru: *nyökyttää hitaasti ja taputtaa sitten pöytää kädellään, nousee ja vie tarvikkeet jääkappiin, katsoo sitten sitä kysyen* oliks muuta?

Evangeline: *katsoo sitä arasti ja hieman hämillään, pudistaa sitten pikkuisen surullisena päätään* e-ei kai... tai siis... tiedän että olen käyttäytynyt sinuakin kohtaan... inhottavasti ja itsekkäästi, haluaisin niin paljon korjata asioita sinunkin kanssasi, haluaisin halata sinua nytkin, mutta se... tai siis... mm... jos sinä haluat puhua lisää, minä olisin valmis, tietenkin... jos haluat kysyä mitä vaan, tahtoisin että kysyt nyt... minä... sinä olet minulle rakas, haluan että tiedät sen... *nyökyttää varovasti ja katsoo sitä arasti silmiin*

Naaru: hei älä hoe tota "oon käyttäytyny sitä ja tota kohtaa huonosti" tai jotai, sä sanot sen melkeen joka lauseessa... *katsoo sitä kulmat rypyssä ja nojaa sitten selkänsä jääkaapin oveen* en mä tiiä mitä mä kysyisin... no missä sä olit?

Evangeline: mmh... *nyökyttää varovasti ja näpertää hiuksiaan hitaasti* katumassa... minua ei tietenkään otettu enää enkelten kaupunkiin koska en ollut enää enkelin arvonimen arvoinen... sitten... minä matkustin... ensin katkerana ja vihaisena ja kateellisena... ja sitten katuen ja miettien mitä sanoisin kun tulen takaisin... *nyökyttää varovasti uudestaan*

Naaru: joo joo... *hieroo leukaansa ja katsoo sitä pitkään miettien* sä vaan menit jossai?

Evangeline: ni-niin... eri maissa tuolla ylhäällä... *nyökyttää varovasti ja koskettelee hiuksiaan* missään en ollut kauan, en halunnut pysähtyä pitkäksi aikaa, pelkäsin että ajatuksenikin pysähtyvät... halusin... mm, olla oma itseni taas, en katkera, vihainen ja samalla joku muu kuin oikeasti olen... *nyökyttää hitaasti*

Naaru: joo, oon kuullu et tommone reissaaminen ja ajatusten kokoominen tekee hyvää... ja sillee... *nyökyttää hitaasti*

Evangeline: niin... kai se tavallaan teki kun lopulta uskaltauduin puhumaan... siihen meni kauemmin kuin olisi pitänyt, mutta... puhuin kuitenkin... ja ymmärsin että muutokset... lähtevät minusta itsestäni tämän asian kanssa... minä olen katunut, minua on itkettänyt, mutten... se tuntuisi itsekkäältä itkeä... tämänkin keskustelun aikana kanssasi... kun näin Tirolin ja Minun... halusin useasti itkeä... katumusta ja hämmennystä ja sitä että olen niin... yllättynyt... *nyökyttää hitaasti ja koskettelee hiuksiaan*

Naaru: *nyökyttää hitaasti edelleen ja vaihtaa painon toiselle jalalle* et sillee...

Evangeline: niin... *nyökyttää hitaasti ja koskettelee hiuksiaan varovasti* Minu ja Tirol, kummatkin halasivat minua, suostuivat halaamaan... minua, näin ainakin uskon, uskottiin kaikessa mitä sanoin, minut otettiin todesta ja se oli niin ihana huomata... minuun suhtauduttiin kuin sisareen... ja ymmärsin että... minun ei tarvitse kiirehtiä mihinkään... että otan aikani ja teen kaiken minkä pystyn... *nyökyttää pienesti*

Naaru: joo... no hieno homma hei. *näyttää sille peukkua*

Evangeline: mmh... on se... *nyökyttää hitaasti ja katsoo sitä kulmiensa alta arasti* mutta mitä sinulle kuuluu...?

Naaru: jep... iha jeeshä mulle, töissä pitää kirettä ja tällain... *nyökyttää ja katselee ikkunaan*

Evangeline: mmh... niin varmasti, olet vieläkin pikkuveljelle töissä vai mitä...? *hymyilee pikkuisen ja arasti sitä katsoessaan* minäkin ehkä pääsen sinne takaisin töihin, toivon ainakin...

Naaru: oonhan mä, siellä niitä nuorii poitsuja kasvatan miehiks. *taputtaa rintaansa ja nyökyttää sille sitten* joojoo... sinne viherpeukaloimaa vai?