Evanin vierailu (tyypejjj)

Minu: Myrskyllä on täällä sellainen hienompi asunto... en tiedä muutetaanko me johonkin ihan yhteiseen... *ristii kätensä ja näpertää sormiaan* olisi ihana semmoinen majatalon tyylinen, vähän maatilamainen...

Auster: niin, muistatko Naarun? *naurahtaa hellästi ja istuu takaisin omalle sohvalleen vähän matkan päähän niistä ja sammuttaa lukuvalon*

Evangeline: voi, sellainen olisi kyllä kaunis... vanhemmat talot ovat kauniita ja ihanan kotoisia... *hymyilee pikkuisen hellästi Minulle ja katselee sen käsiä* sinun pitää ehdottaa Myrskylle, hän varmasti suostuisi, tuollaisen kaunokaisen kanssa... *hymyilee pehmeästi ja katsoo sitten Assia, hymyilee vähän surullisena* tottakai muistan... olen miettinytkin häntä toisinaan...

Minu: niin olisikin... *nyökyttää innoissaan ja puhaltaa sitten otsahiuksiaan silmiltä*

Auster: *kohottaa kulmiaan vähän ja hymyilee pehmeästi* niinkö? No siinä tapauksessa...

Evangeline: mmhm, voitaisiin joku päivä yhdessä käydä ehkä katsomassa sellaisia taloja...? jos haluaisit...? *hymyilee pikkuisen Minulle ja silittää sen hiuksia, vilkaisee sitten Assia* niin... olen miettinyt...

Minu: miksei, voisimme... varmaan, joskus, joku päivä... *nyökyttää miettien ja katselee kattoon*

Auster: hmm, selvä... *nyökyttää hitaasti ja hymyillen hellästi*

Evangeline: *hymyilee varovasti Minulle ja silittää sen hiuksia* nämä olisi ihana laittaa letille... *katsoo Assia pikkuisen hymyillen myös* oletko vielä siinä kukkakaupassa töissä...?

Minu: *hihittää hiljaa* saat laittaa ne joskus...

Auster: *nyökyttää edelleen hymyillen* olenhan minä, siellä samassa yhä... juurtunut sinne...

Evangeline: voi, laittaisin kovin mielelläni... tulisi tosi kaunis lettinuttura... tai ranskalainen letti... *hymyilee miettien Minun hiuksia kosketellessaan ja katsoo sitten Assia pikkuisen uteliaana hymyillen* niinkö...? se on varmasti tosi rentouttavaa työtä... tulisin mielelläni käymään siellä jonain päivänä, olisi ihanaa nähdä erilaisia kukkia...

Minu: kiitos... osaisit varmaan hyvin... *katsoo Evania ja sitten Assia kuunnellen*

Auster: onhan se... ja olet hyvin tervetullut käymään... *nyökyttää hellästi hymyillen*

Evangeline: kiitos pikkuveli... ainakin lupaisin olla tosi hellä... *hymyilee hellästi ja koskettelee Minun hiuksia, katsoo miettien ympärilleen* olisiko pinnejä ja kampaa...? *katsoo Assia ja nyökyttää lempeästi hymyillen* kiitos, se olisi aivan ihanaa... onko sinulla paljon asiakkaita päivisin?

Minu: *hihittää ja katsoo Evania hämillään* nytkö teet sitä?

Auster: käyhän minulla päivittäin muutamia asiakkaita... *nyökyttää hymyillen* välillä enemmän, toisinaan vähemmän...

Evangeline: haluaisin mielelläni kokeilla, vähän niin kuin luonnostella... *hymyilee lempeästi Minulle ja kampaa sen hiuksia varovasti sormillaan, katsoo sitten taas Assia hymyillen* niin, sellaista se kauppiaan ammatti taitaa olla... onko sinulla jotain suosikkikukkaa?

Minu: saat... *sulkee silmänsä ja kuuntelee Evanin kampaamista*

Auster: niinhän se taitaa... hmm, pidän atsaleoista paljon... *nyökyttää innostuneena hymyillen*

Evangeline: niinkö...? ihana juttu... olisikohan tässä lähellä pinnejä jossain...? *katsoo miettivänä ympärilleen Minun hiuksia sormillaan kammatessaan, nyökyttää sitten pikkuisen innoissaan hymyillen Austerille* oi atsaleat, ne ovat kyllä kauniita... itse olen kiintynyt liljoihin ja leijonankitoihin... *nyökyttää pienesti ja katselee sitten taas Minun hiuksia hellästi hymyillen* pikkuveljen kanssa aina tuoksuteltiin liljoja puutarhassa...

Minu: *katsoo sivuilleen ja pudistaa päätään* ei näy täällä...

Auster: hmm, ne ovat kauniita myös... nuoret naiset varsinkin ovat pitäneet niistä... *hymyilee hellästi ja katsoo sitten Minua* niinkö?

Evangeline: hmm... missähän olisi... kylpyhuoneessa...? Onkos tässä missä kylpyhuone...? *katsoo Minun hiuksia miettien ja kampaa niitä hitaasti sormillaan, hymyilee sitten nyökyttäen Austerille* varmasti ovat naisten suosimia kukkia... ja niin, me kävimme usein kävelylle ja nuuhkimme niitä... samalla kun puhuimme kaikenlaista... se oli aina yhtä rentouttavaa... *hymyilee kevyesti*

Minu: *osoittaa vinosti oikealle sormellaan ja nyökyttää vähän* siellä on... tuo ovi tuossa... väliseinän jälkeen...

Auster: hmm, voin kuvitella... varmasti oli... *nyökyttää hymyillen ja ristii jalkansa*

Naaru: *rompostelee ovesta eteiseen ja viskaa treenikamat lattialle* huhhuh!

Evangeline: mmh, kiitos pikk- *säpsähtää vähän kuullessaan ääntä ovelta ja vilkaisee pikkuisen hädissään Minua, puristaa sen kättä kevyesti*

Minu: *rypistää vähän kulmiaan kuullessaan Naarun ja katsoo sitten Evania hieman hymyillen, pudistaa päätään* ei hätää...

Auster: *huokaa raskaasti ja kuuntelee katsellen keittiön suuntaan*

Naaru: *heittää kengät eteiseen ja kurkistaa keittiöön, rypistää kulmiaan harmissaan* hei, missäs safkat luuraa?

Evangeline: *puristaa Minun kättä pikkuisen enemmän ja hengähtää syvään muutaman kerran, hymyilee sitten sille arasti ja vilkaisee keittiön suuntaan, kuiskaa sekä Minulle että Assille* onko hän aina noin... nälissään kotiin tullessaan...?

Minu: *kohauttaa olkaansa ja katsoo Assia* voin kuvitella...

Auster: *nyökyttää molemmille ja kohottaa kulmaansa kevyesti* ainakin hän kovin esittää...

Naaru: *kävelee keittiön läpi toiselle kaapille ja hymähtää vihaisena, riisuu takkinsa kävellessään vessan ohi olohuoneen ovelle* mis kaikki- *kiertää katseellaan olohuoneen ja jää tuijottamaan Evania, heittää takin lattialle* mitä perkelettä?!

Evangeline: *säpsähtää rajusti Naarun huudahdusta ja puristaa Minun kättä tiukemmin, hymyilee ihan varovasti ja arasti Naarulle* he-hei...

Minu: *puristaa Evanin kättä hellästi takaisin ja katsoo Naarua hieman tympääntyneenä*

Auster: Naaru, ei ole kovin kohteliasta kiroilla tuolla tavoin vieraalle... *naputtaa sohvan käsinojaa sormenpäillään*

Naaru: *vilkaisee Assia ja pudistaa päätään* mut... *osoittaa Evania hämmentyneenä* mitä sä teet täällä?

Evangeline: ymmärrän että olet hämmentynyt, Naaru... *nyökyttää hitaasti ja varovasti Naarua katsoessaan, puristaa yhä Minun kättä* minä... tulin sovittamaaan tekojani... kaikkea pahaa mitä olen tehnyt... parantamaan tekemiäni haavoja... *nyökyttää uudestaan ja puristaa Minun kättä pikkuisen tiukemmin*

Minu: *nyökyttää vähäsen ja vilkaisee ikkunaan*

Naaru: okei... *nyökyttää hitaasti ja heilauttaa kättään Evanille tervehdyksen tapaisena, nostaa sitten takkinsa ylös ja nyökyttää* okei... okei okei, no... *kävelee takaisin keittiön puolelle*