Acella kylässä (Eisy ja Assi)

Ace: mikset...? pelottaaks sua et sä kuulisit jotain vai...? *katsoo sitä huolissaan ja silittelee sen olkaa* Assi, ei kantsii jäädä ainakaan oottamaan vaan et jotain tapahtuu... mä jos kuka oon oppinu sen... *hymähtää hiljaa ja juo kahvistaan* mut toisaalt, pitäis Miyonki tajuu ja nähä susta ettei kaikki nyt oo ihan okei...

Auster: hmm... olet varmaan oikeassa... *katselee omaan kahviinsa ja hörppää siitä sitten pitkästi* hmm... varmaan pelottaa että hän ei ymmärrä... Naaru ja Miyo ovat läheisiä, ja jos Naarustakin tuntuu että Miyolla ja tällä miehellä on jotain meneillään, niin en tiedä... minusta tuntuu sitten vielä enemmän...

Ace: hei... Naaru on ehkä aikuistunu sen ja Miyon eron jälkee, ja se ehkä tunteeki Miyon tosi hyvin, mut mihinkää luulopuheisiin ei kantsii uskoo ennen ku ite on ottanu asioist selvää... rohkeesti vaan kysyt siltä et mis mennää ja kerrot milt sust tuntuu... *nyökyttää vakavana ja silittää sen käsivartta* ja kerrot että mitä sä haluut, sen pitää kuunnella sun toiveita ja tajuta et sust tuntuu pahalta ja epämukavalta...

Auster: *katsoo sitä harmissaan ja huokaa surullisena* mutta en minä halua muuttaa häntä mitenkään...

Ace: hei, ei se oo toisen muuttamista jos kertoo mitä oottaa suhteelta ja mitä toivois että toinen tekis... sä haluut että Miyo ymmärtää sua, right? Sä toivot että se aattelis vähän eri tavalla, ei se muuttais sitä ihmisenä miteskää, korkeintaan sen ajattelutapa vähän muuttuis, mut ei se millanen se on ihmisenä... ihminen voi aatella eri taval ku ennen, mut se voi silti olla sama kaveri... niinku mä, mäki aattelen nykyää tosi paljo eri taval ku ennen, mut silti oon pohjimmiltani sama Ace, eks nii? *hymyilee sille vähän ja silittää sen käsivartta*

Auster: *katsoo sitä kuunnellen ja hymyilee sitten vähän hellästi* totta... sama Ace... mutta, entä jos hän ärsyyntyy minuun, en haluaisi sitä...

Ace: nii just... *hymyilee sille vähän takaisin ja silittää sen käsivartta, rypistää sitten kevyesti kulmiaan* kuule, jos joku suuttuu sulle siitä että sä haluut hyvän ja toimivan parisuhteen ja olla onnellinen, nii sori vaan, mut se on vammasta... ehk mä sillon tajuisin jos oisit tosi kontrolloiva ja vaatisit ihan hulluja juttuja, mut ku et sä vaadi...

Auster: *nojaa käden ohimoonsa ja huokaa hitaasti* hmm... luuletko?

Ace: en mä luule, mä tiiän... *naurahtaa vähän leikkisästi ja pudistaa sitten päätään* no joo, vitsi vitsi... mut kuitenki, musta sä et vaadi yhtään liikoja... sä oot hyvä ja upee mies, etkä tekis pahaa kellekään kuka on sulle rakas... musta sulla ois täys oikeus jutella Miyon kaa asiasta ja huomauttaa sille... sun pitää aatella itteeski ja omaa onneas, eikä vaan sitä miten se toinen reagoi, okei? *silittelee sen käsivartta hymyillen*

Auster: hmm... *nyökyttää mietteissään katsoessaan sitä, hymähtää sitten hellästi ja hymyillen, nostaa mukin huulilleen* sinä olet todella kasvanut... *hörppää vähän kahvista* ja tämä on hyvää, kiitos...

Ace: oonks susta? *hymyilee vähän ilahtuneena ja hieroo niskaansa* kiitti... meijän ero kyl opetti mulle ihan kauheesti, puhumattakaan niist kaikist tyhmist jutuist mitä tein... *hymähtää vähän ja hymyilee sitten ilahtuneena taas* oikeesti? Kiitti, ihana kuulla jos tykkäät...

Auster: *nyökyttää hymyillen* kyllä minusta... ja uskon sen, eihän se helppoa ollut...

Ace: *hymyilee sille pikkuisen ja nyökyttää sitten kevyesti* kiitti... ja nii, ei kyl todellakaan ollu... molemmille tietyist syistä vaikeeta, onneks me kuitenki ees jälkeenpäin sitte selvitettiin koko juttu ja puhuttiin niist tuntemuksista mitä tuli... se helpotti ainakin mun oloa, toivottavasti sunki... *nyökyttää ja katsoo sitä vakavana*