Acella kylässä (Eisy ja Assi)

#Jatkuu txt -jutusta, viimeisin oma#

Auster: ah, niinkö... siinä tapauksessa, en halua häiritä... *hymyilee hellästi ja peruuttaa vähän ovelta*

Ace: ei ku tuu nyt vaan sisään... kyl tänne mahtuu... *hymyilee vähän tokkurassa ja tarttuu sen hihaan, vetää sen hellästi lähemmäs*

Auster: *kävelee hämillään hymyillen sisälle ja katsoo vähän haikeana ympärilleen* hmm... näyttää melko samalta...

Ace: *hymyilee vähän ja sukii hiuksiaan jotenkin kämäsesti, sulkee oven perässään ja naurahtaa sitten unikähisenä ympärilleen katsoen* jeah, en mä oo täällä mitään muutoksia kauheesti tehny... ton espressokoneen ostin mikä keittiössä on ja yhen säkkituolin olkkariin...

Auster: ahaa, ahaa... *nyökyttelee hymyillen katsellen ympärilleen, ottaa kengät jalastaan ja laittaa takin naulaan, suoristaa villapuseroaan*

Ace: eipä oo sussakaan paljon muutosta tapahtunu... *hymyilee vähän ja katsoo sitä päästä varpaisiin* yht hyvässä kunnossa ku ennenki... haluisiks sä kahvia tai teetä tai jotai? Limppariiki on... *köpöttää vähän kompuroiden peremmälle keittiöön ja haroo hiuksiaan*

Auster: ah, kiitos... *vilkaisee itseään ja tulee sitten sen perässä keittiöön* tuota... kahvia, kiitos...

Ace: mmhm, kahvi tulee... *kaivelee paketteja ja kuppeja kaapista, katsoo sitä miettien olkansa yli* haluuks sä espresson, mä oon aika huippu tekemään niitä... tai... toi konehan ne kyl tekee, mut silti... *naurahtaa vähän nolona ja hieroo niskaansa*

Auster: *nauraa hellästi ja nyökyttää hymyillen* se sopii hyvin... *istuu tuolille ja katselee sitä miettien*

Ace: noni, asiaa... *hymyilee vähän innoissaan ja alkaa lapata puruja ja muita juttuja koneeseen, kytkee sitten johdon töpseliin ja käynnistää koneen, tulee istumaan sitä vastapäätä pöydän ääreen ja hymyilee vähän tokkurassa* mitä sulle kuuluu?

Auster: *hymyilee sille hellästi ja hieman hellyyttyneenä sen istuessa vastapäätä* minulle kuuluu... ihan hyvää, entä sinulle?

Ace: tota... mulle... *hieroo niskaansa hetken miettien ja hymyilee sitten vähän myös* hyvää mullekin joo... meneeks teil Miyon kanssa hyvin? *hymyilee sille vähän ja hätkähtää sitten pienesti, vilkaisee jalkoihinsa* oho, Koiruli nukkuki tossa jaloissa... onneks ei heränny...

Auster: mm... kai meillä menee, siitä minä oikeastaan tulin tänne... avautumaan, tai jotakin, en tiennyt ketään muutakaan kenen luokse tulla... *naurahtaa vähän nolona ja kurkistaa sitten pöydän alle* kas, Koiruli...

Ace: aijaa? *katsoo sitä vähän huolissaan kulmat rypyssä ja hymähtää sitten pehmeästi* kyl sä saat mulle tulla avautuu jos haluut... ei oo niin paljon kavereit et sun tartteis ottaa vuoronumeroa päästäkseks mun juttusille... *naurahtaa uudemman kerran ja vilkaisee koiraa sitten vähän hymyillen myös* se tykkää koisia tuolla välillä, vaik sen lempparipaikka onki mun masun päällä pedissä...

Auster: *naurahtaa ja nyökyttää ilahtuneena, hymähtää sitten hellästi* niinkö... hauska kuulla...

Ace: mmh... et anna palaa vaan heti ku sust tuntuu et pystyt avautuu, I'm all ears... *hymähtää vähän ja pehmeästi, nyökyttää sitten taas* jep, ja sit aamusin se nuolee mun naaman ihan litimäräks... onneks pesen sen hampaat säännöllisesti nii ei ainakaan aina oo ihan jäätävä aamuhengitys... *virnistää pienesti*

Auster: *nauraa hellyyttyneenä sen jutulle ja pyyhkäisee hiuksiaan silmiltä, kohottaa kulmiaan sitten miettivänä* hmm... se on varmaan suloinen...

Ace: on se... just mietin yks päivä et mitäs sitten ku se lähtee joskus... onneks se on kuitenki nuori vielä, niin on siihenki aikaa... *hymyilee vähän ja hätkähtää sitten kevyesti kun laite hiljenee, nousee tuoliltaan ja käy laskemassa kuppiin kahvia, katsoo sitä olkansa yli* no mut siis... sä ja Miyo, mitä on tekeillä?

Auster: niin, se on nuori, kauanhan se täällä vielä elelee... *nyökyttää hymyillen hellästi ja nojaa sitten selkänojaan, huokaa hiljaa* minä en oikein tiedä... en tiedä onko hän onnellinen, ja siksi en tiedä olenko minäkään...

Ace: jeah, ainaki mä pidän siitä nii hyvää huolta ku pystyn... *hymyilee pienesti ja ojentaa sitten kahvin sille, ottaa itselleenkin kupillisen ja tulee sitten takaisin istumaan, katsoo sitä miettien* hmm... ainaki se on näyttäny tosi onnelliselt aina ku oon teijät yhes nähny... kui se ei susta vaikuta onnelliselta?

Auster: *ottaa kahvin vastaan ja nuuhkaisee sitä hymyillen* kiitos, tuoksuu hyvälle... *hieroo sitten niskaansa* niin, niin... ehkä kun... minä kuulin että hän sai joltain ystävältään joululahjaksi uuden puhelimen, siitä kai se alkoi... minä ostin hänelle vain vaatteita kun en tiennyt mitä hän haluaisi, en tiedä miksei hän koskaan sano minulle siitä jos toivoisi saavansa jotakin... ja sitten joku toinen ostaa hänelle kalliita lahjoja... *katsoo kahvikuppiinsa surullisena*

Ace: *katsoo sitä kulmat vähän huolestuneessa rypyssä ja juo nopeasti pienen kulauksen kahviaan* no ainakaan sun ei tartte tuntee ittees huonoks ku et osta kalliita lahjoja, se ei tee susta mitenkää huonompaa ja luulis et Miyoki tajuu sen... äläkä vähättele sun lahjojas mitenkää, mun mielest oman kullan lahjoja pitäs arvostaa vaik sais vaan jotku Cittarin kahen euron porokalsarit... *nyökyttää vakavana* mikä sua harmittaa siin eniten ettei se sano, se ettet sä tiiä kunnol mitä se aattelee?

Auster: *naurahtaa surkeana ja pudistaa päätään* kiitos, se oli mukavasti sanottu... minä vaan kun... hän tietää että minulla on rahaa, ja tiedän että hän on ollut aiemmin hienouksien perään... miksei hän sano minulle jos haluaa jotakin, mieluummin jollekin ystävälleen... pitääkö hän tästä sitten enemmän kuin minusta? *painaa kämmenen otsalleen*

Ace: no hei, se nyt on ihan mahdottomuus että se tykkäis enemmän jostain random tyypistä ku susta... *hymyilee ja koskettaa sen olkaa hellästi* mut ymmärrän kyl et tollanen tunne tulee vähän väkisinki, siis ku kuuntelee tota juttua... ehkä se ei sit vaan haluu olla sulle vaivaks, vaikka tietäiski et sul on rahaa? Ootko suoraan kysyny siltä? *hymyilee vähän ja silittää sen olkapäätä*

Auster: ei, en halua kysyä suoraan... *pudistaa päätään ja huokaa raskaasti* en tiedä...